sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kärhöni on jo ikäneito ja heräilee aikaisin keväällä

Helmikuun viimeinen viikko on alkamassa. Räntää vihmoo vaakatasossa. Pihalla on loskaa, vesilätäköitä ja vettyneitä lumikasoja. Ensimmäistäkään kukkijaa ei vielä näy minun puutarhassani. Siispä vielä ollaan sisähommissa.

Kevään kellokukkasia odotellessa kerron vielä traakkipuun tulevasta muutosta

Pitkin talvea juurrutin traakkipuun latvoja (kuten edellisessä blogissani kerroinkin). Nyt ensimmäinen lohikäärmepuun oksa oli kasvattanut runsaan juuriston ja oli aika istuttaa se multaan. Tämä lohikäärmepuu-neito (poika?) on luvattu tyttäreni kotiin. Se pääsee matkustamaan heti kun kuljetus järjestyy ilman pelkoa matkalla paleltumisesta.

Traakkipuun lisäksi kuvassa ovat taiteilijoiden työt: Kevätneito-patsas; Anita Liukko ja Toistaiseksi nimetön taulu; Jasmin H. Gummerus.

Kellokärhö, Loistokärhö, Pensaskärhö, Siperiankärhö, Tiukukärhö, Viinikärhö, Vuorikärhö, Alppikärhö... 

Tutustuin kärhöihin kun muutimme nykyiseen kotiimme vuonna 2005. En tiennyt pihamme kärhö-asukkaasta ennen kuin se heräsi keväällä taas eloon. Lämpimän ja suojaisan aidanseinustan oli vallannut omakseen kaunis sinikukkainen kärhö. Se lienee kasvanut paikallaan vuosikausia. Koska en ollut kysynyt entisiltä asunnon omistajilta tämän kasvin historiaa, saatan vain arvella.  Luulen, että pihamme sivustaa hallinnoi hyvinkin luonnonläheinen metsäkärhöihin kuuluva Alppikärhö. Sillä on pienet siniset nuokkuvat kukat. Kauniit kuin satujen keijujen hatut. Kukittuaan köynnöskasvi muodostaa siemenistä tosi hauskat hahtuvapallot.

Kärhö, vanhalta nimeltään metsäköynnös vuonna 2009.
Tietääkseni kärhöt kukkivat kesällä, paras kukinta-aika ajoittuu loppukesään. Minun rouvani on tästä poiketen pihamme ensimmäisiä kukkijoita, liekö suojaisa paikka syynä vai onko kyseessä vain yksillöllinen aikaisen kauneuden tuoja.

2011 kukintaa.

Kärhöihin ihastuneena hankin myös jalokärhön. Tämä kaunokainen kukkii aina heinä-elokuusta syksyyn asti.
Clematis vuonna 2012.


Harmikseni sen kaveri ei kestänyt kovaa talvea pari vuotta sitten. Toivottavasti tämä yksilö herää taas ensi kesään, nythän on ollut hyvin leuto talvi. Seuraavaa kesää varten olen suunnitellut uuden kärhön istuttamista. Viihtyisiköhän se pihlajan kaverina ja lähtisi kiipeämään tämän puun runkoa ylöspäin?
Vanha pihlaja on ollut mainio ripustuspaikka kesäamppelille. Tätä runkoa vasten voisi viihtyä myös monivuotinen kärhö. Kuvassa mukana myös Kalle-kissa. Kesä 2013.

Suunnittelu on mukavaa. Näin helmikuussa tuntuu erikoiselta katsella kesällä otettuja kuvia, mutta valokuvat auttavat ainakin minua visioimaan seuraavaa kukintakautta.


perjantai 13. helmikuuta 2015

Juurrutusta helmikuussa - kirsikankukkia odotellessa

Traakki- eli lohikäärmepuun latvoja juurrutuksessa.

Onko nyt hyvä aika juurruttaa?

Helmikuinen kevättalvi antoi parina päivänä lupausta keväästä; lämpö nousi eilen + 8 celsiusasteeseen. Aurinko paistoi ja ilmassa oli aivan kevään tuntua. Mutta tänään taas pakastaa - onhan kuitenkin vasta helmikuu. Vielä on talvi ja kevään kasvukautta vasta odotellaan.

Oikeaa kevättä odotellessa juurrutan traakkipuun oksia. Vanha traakkipuu oli venähtänyt korkeaksi ja näytti väsähtäneeltä. Alimmat lehdet olivat tippuneet pois, liekö saanut vetoa talven aikana. Katkaisin latvat ja laitoin oksat veteen. Multapussi odottaa käyttöä.
Uutta puutarhan kukkaloistoa odotellessa tässä kuvia kevään kukkijoista viime vuosilta.

Kirsikkapuu kukkii kauniisti keväällä. 

Toukokuu 2010.
Vuoden 2012 sato oli hurjan runsas.


Iloinen kirsikanpoimija.

 
                         
Kirsikat ovat myös visuaalisesti kauniita, ilmankos niitä käytetään usein kuvituksissa.