Yksi hyvin pieni tomaatti

Yksi pieni tomaatti.

Minun pihallani kasvaa mainio pieni tomaatti

Minulla on yksi tomaatti. Se on hyvin pieni ja hyvin vihreä. Sitä ei voi syödä. En ole kasvattanut sitä, vaan se on kasvanut ihan itse. Se on ilmestynyt keneltäkään ohjeita pyytämättä, aivan omassa rauhassaan. Näin toimivat oman tiensä kulkijat, sellaiset, jotka vain päättävät kasvaa.

Amppeli on ollut oman onnensa nojassa tänä kesänä.

Monena kesänä olen kasvattanut tomaatteja. Olen kokeillut monia eri lajeja, kirsikkatomaatteja ja pensastomaatteja. Kesäkuussa ostin torilta amppelitomaatin taimia ja istutin ne amppeliin.

Saanko syyttää kylmää ja sateista kesää ja omia kiireitäni? Istutin taimet liian aikaisin amppeliin, kesän alku olikin tosi kylmä. Luulin, että taimet olivat paleltuneet heti alkuunsa. Ne unohtuivat oman onnensa nojaan. Siksi yllätyinkin, kun amppelissa on kasvanut yksi pieni tomaatti.



Nyt minunkin puutarhassani kasvaa mainio pieni tomaatti.

Kesän 2013 tomaatit.

Kokedamat elokuussa, osa 3

Katoksen alla suojassa sateelta .

Kokedamat nauttivat elokuusta

Sateinen kesä, siirsin kokedamat vielä kertaalleen parempaan paikkaan. Katoksen alla ne ovat olleet edes vähän suojassa rankkasateilta.

Eli elossa ollaan. Kukinta ei ole ollenkaan niin runsasta kuin olin toivonut. Jospa elokuussa tulisi vielä tarpeeksi aurinkoa ja lämpöä.

Löysin oikein sopivan oksan näille riippuville sammalpalloille. Ja kokedamat ovat vielä lisääntyneet yhdellä pienellä kokeilulla. Kuvasta sitä on vaikea nähdä, mutta aivan ylimpänä on neljäs pieni sammalpallo. Siinä elelee orkkidea. Harmi vain, että tämä kesä on ollut harvinaisen kolea ja sateinen. Mutta hengissä sekin on.

Juuri sopiva oksa löytyi roikkuvan puutarhan rungoksi.

Elokuu - loppukesän merkkejä luonnossa. Pihlajanmarjat alkavat punertaa. Jouduin karsimaan pihaltamme pihlajapuusta oksia. Kauniit oksat ovat nyt koristeena kokedamojen kaverina. Suomalais-japanilainen fiilis?

Persoonallinen sisääntulo?

Ihanaa elokuuta!

Tähtijasmike kesällä 2017

Ihana tuoksu!

Jasmin-pensas kukkii taas

Joka kesä minun pitää ottaa kuva, kun Jasmin-pensas kukkii. Vuosi vuodelta kukinto on entistä mahtavampi. Ajatella, että olen pariin otteeseen karsinutkin tätä jumalaista kaunistusta jotta se mahtuisi paikkaansa. Ainakin viidesosa oksista on leikattu pois. Mitenkähän valtava se olisi jos olisi saanut kasvaa ilman rajoituksia?

Hankin pensaan ensimmäiselle omalle pihalleni, kun muutimme Järvenpäähän keväällä 2001. Silloin se oli vasta pieni taimi. Ensimmäiset kolme vuotta pensas sai kasvaa ja vahvistua, kunnes tuli muutto. Halusin ehdottomasti tämän suojattini mukaan uuteen kotiimme, vaikka tiesin riskit. Huhtikuussa routaisesta maasta ei ole hyvä kaivaa kasveja juurineen. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Sulattelin maata lämpimällä vedellä niin kauan, että sain juurimöykyn ylös. Jasmin, eli Tähtijasmike muutti ämpärissä uuteen kotiinsa, meidän uudelle pihallemme. Tai ensin se joutui odottamaan ämpärissä, kunnes maa oli uudessa istutuskohdassa valmis.

Enpä olisi osannut arvata, että tästä sitkeästä muuttajasta kasvaa näin mahtava, kaunis ja tuoksullaan huumaava Tähti. Niin, tyttäreni on myös syntynyt huhtikuussa ja joutunut taistelemaan alkutaipaleellaan. Nimi on Jasmin.

Heinäkuun rauha.

Roikkuva kokedama - osa 2: uudelleen tuunattu

Roikkuvat kokedamat - kolme uutta pientä. 

Tuunasin kokedaman uudelleen

Muutaman päivän katselin ensimmäistä tekemääni kokedamaa. (Kts. edellinen blogi: Roikkuva kokedama).

Kun iso sammalmöykky näytti jatkuvasti hirvitykseltä, päätin todellakin purkaa sen.

Tuunasin yhdestä isosta kolme pientä kokedamaa.

Ensimmäinen kokedama, eli liian iso "hirven pää" odottamassa uudistusta.

Uusi yritys tuotti paljon miellyttävämmän lopputuloksen. Onneksi päätin purkaa ison möykyn.

Lobelia istutetaan uudelleen nyt yksin omaan sammalpalloonsa.

Punakukkainen sinikello sai myös oman sammalpesän.

Krassille riitti vielä pieni oma sammalpesä.

Kaikki kolme uutta kokedamaa pääsivät ensin kylpyyn, vettä imemään.

Tämä taideteos kävi kokeilemassa, olisiko vajan seinusta hyvä paikka.

Kokedama viihtyy varmaankin paremmin hajavalossa. Sammal kuivuu liian nopeasti suorassa auringon paisteessa. Vajan seinusta olisi ollut hyvä esiintymispaikka, mutta liian altis suoralle auringon paisteelle. Siispä ripustin lopulta kaikki kokedamat varjoisampaan paikaan.

Tässä on sopiva hajavalo. 

Antaa kesän nyt tulla. Aika näyttää, onko minulla pian ihastuttava riippuva puutarha - kukkaloistoa sammalpalloilla.

Jos nyt käy niin, että keskikesällä kuivuneet sammalmöykyt rapisevat multaa ja kukkien taimet ovat lakastuneet, korjaan kokedama-kokeilut pois. Sitten en ole nolo vaan reipas uuden kokeilija. Laitan päivityksen roikkuvasta kokedama -puutarhastani keskikesällä - siinä kunnossa kuin se tulee olemaan. Itsekin odotan uteliaana, miltä roikkuva puutarhani tulee näyttämään.

Roikkuva kokedama

Minäkin tein kokedaman

Kokedama - riippuva puutarha, japanilainen tyyli jatkuu.

Minäkin tein kokedaman. Tai kaksikin.

Paljon kukantaimia: orvokkeja, globelioita, sinikelloja, krasseja jne. Turvetta ja multaa. Narua.
Ja kokenut opettaja. Minä oppilas. 

Innostunut aloittaja.

Suuria suunnitelmia.

Tästä ei tullut pyöreä sammalmätäs?

Harjoitus tekee mestarin. 

Ensimmäisestä kokedamastani tuli aivan liian kookas.
Suunnittelin mallin mukaisen turvepallon, johon halusin kolme eri kasvia. Valitsin sinikiellon (punainen kukinto), globelian ja krassin. Lisäksi laitoin koristeeksi oksan. Kun olin pyöritellyt turvematon kokedamaksi, se olikin jotain ihan muuta kuin aistikas pallo.
Lähinnä se näyttää turpeesta kyhätyltä hirvenpäältä. 


Vajan seinustalla tämä kuutio-kokedama kokeilee ensimmäistä paikkaansa. Ei hyvä. Voi olla, että puran tämän ja muotoilen uudelleen. Voikohan niin tehdä?

Ei näytä hyvältä tässä. Pitää löytää parempi paikka. Taidan muotoilla uudelleen. 

Toisen kokedaman kohdalla sain jo tuntumaa. Tarpeeksi vähän on kaunista ja järkevää.
Tähän kokedamaan tuli valkokukkainen sinikello ja krassi. Istutin tämän oksanhaarukkaan. Tästä tuli nätti.

Toisen kanssa aloin päästä jyvälle.

Toinen kokedama löysi paikkansa ulko-oven edestä katoksen suojasta. Katsotaan nyt vähän aikaa, jääkö se siihen.


Kokedaman tekeminen pysäyttää, se vaatii keskittymään olennaiseen. Kokedaman idea onkin rauhoittuminen. Tärkeintä on tekemien, ei lopputulos. Hyvä. Minä jatkan vielä tätä matkaa. 

Taidanpa purkaa tuon ensimmäisen kuution. Olen opin tiellä.

Puolivarjoisa paikka.

Yksi yö ja kirsikkapuu kukkii

Aamulla kukkien nuput olivat avautuneet.

Kirsikkapuu kukkii taas

Yksi yö ja muutos on suuri. Aamulla kirsikkapuu kukkii. Joka vuotinen kaunis esitys, aina se tulee yhtä nopeasti. Kukan nuput lupailevat kaunista kukintoa ja alan odottaa valkoista huntupeitettä. Tänä keväänä ollaan myöhässä aikataulusta. Illalla kaikki oli vielä odottavalla kannalla. Aamulla: kirsikkapuu kukkii taas. Herkkä hetki.

Haaveita, toiveita, kaunista katsella. 

Hanami on japania ja tarkoittaa kukkien katselemista.

Vanha blogikirjoitukseni 15.5.2015: Katsele ja rauhoitu - kirsikankukkien aika on nyt. 
Katselen taas näitä oman pihan kukkia ja osaan myös rauhoittua ja nauttia luonnosta, kauneudesta ja rauhasta. Ei siis mitään uutta. Ehkä olenkin löytänyt ajatuksen jostain syvemmältä. Sama kukkien katselun aika on koittanut taas. Tänä vuonna pari viikkoa myöhemmin, mutta tullut kuitenkin. Toivottavasti tämä kukinto kestää mahdollisimman pitkään. Ainakin viikon.

Taivas taustalla - niin suomalainen.

Sininen ja valkoinen.

Miten tämä päivä onkin niin suomalainen väreiltään.

Onko vanha kirsikkapuuni väsynyt vai enkö vain muista, että heti alussa jokainen oksa ei ole täynnä kukkia. Viime vuonna puu oli kuin valkoinen morsiuskimppu. Odottelen, toivon lisää kukkia.

Vähän tulee verrattua omaa pientä puutani naapurin jättiläismäisen isoon kirsikkapuuhun. Se kukkii yleensä pari päivää aikaisemmin. Meillä puuta on leikattu ja se on tarkoituksella pidetty aika pienenä. Molemmat puut ovat yhtä vanhoja. Taitavat olla veljeksiä.

Oma kirsikkapuu, ensimmäiset kukat ovat juuri avautuneet.

Naapurin kirsikkapuu.

Kuka syö kirsikat

Minun pienen puuni etu on se, että yllän itse poimimaan kypsät kirsikat sitten, kun niiden aika koittaa. Naapurin korkea puu lahjoittaa marjat oraville ja linnuille. Hyvä sekin.

Tämän kesän uudistus - japanilainen tyyli

Japanilainen tyyli

Puutarhan ongelmakohta sai uuden ilmeen. 

Joka kevät sama ongelma. Vanhan pihlajan juuret työntyvät maanpintaan ja vaatii pihasuunnittelulta paljon.

Kun muutimme, pihamme kasvoi nurmea. Tai ymmärsin sen nurmikoksi vasta, kun sateisen kevään jälkeen mutavelli kuivui ja maa alkoi vihertää. Pihalle kasvoi ruohikko kesän mittaan. Tällainen savimaa, vanha merenpohja.

Seuraavana keväänä päätin päästä nauttimaan pihastamme mahdollisimman aikaisin. Osan pienestä pihastamme päällystin ylimääräiseksi jääneillä tiiliskivillä ja osan puupaneeleilla, niillä ostovalmiilla neliöillä. Pihlajan juurelle tein kukkapenkin ja nimesin sen "keskipenkiksi". Kohotetun kukkapenkin alle sain hyvin piilotettua pihlajan muhkuraiset juuret, jotka kumpuilivat maasta ylös. Kukkapenkkiä reunustamaan laitoin puisen koristeaidan.

Keskipenkki kesällä 2010.

Keskipenkki kukoisti monta vuotta. Erityisesti idän unikot kukoistivat siinä. Mutta sitten sen aika oli ohi. Aurinko porottaa suoraan keskipenkkiin ja se alkoi näyttää lähinnä kuivalta kasalta. Lisäksi Kalle-kissan kulkureitti kulki juuri keskipenkin halki. Idän unikot kukkivat vain lyhyen aikaa, ja usein se kukinta jäi vain päivän mittaiseksi. Jos sade ei vienyt kukkia niin Kallen juoksunaru katkaisi ne.

Kevät 2015, kaikki vielä hyvin.

Siispä päätin uudistaa keskipenkin. Viime keväänä koitin tehdä japanilaisen puutarhan. Totuus on se, että tulos oli surkea. Koitin peittää puunjuuria ja kasasin kiviä puun juurille. Ruukkukukat eivät juurikaan pelastaneet näkyä. Keskipenkkini näytti lähinnä haudalta. (Tästä ei ole tullut otettua kuvaa, jostain syystä.)

Kevät 2017. Taas pihlajan juuret aiheuttavat harmia. Viime vuotinen uudistus on kurja näky. Nyt tulee muutos. Purin koko keskipenkin, tai sen "japanilaisen" kivikasan. Pohjustin ja rakensin uudelleen. Koristekivenä punaista graniittia. Vähän orvokkeja ja samettiruusuja ruukuissa.

Nyt olen melko tyytyväinen. Katsotaan kesän mittaan, oliko tämä uudistus onnistunut. Nyt keskipihalla on pieni henkäys japanilaista puutarhaa.

Puutarhan ilme uudistui 20.5.17. Punaista graniittia pitää ostaa lisää. Huom: siirsin viime syksynä entisestä keskipenkistä idän unikot eri kukkapenkkiin. Hyvin näyttävät aloittaneen kasvunsa tässä uudessa paikassa.

Kevät 2017. Ei tarvinnut mennä punttisalille kun näitä siirteli.

20.5.2017. Uudistus: japanilainen tyyli.

Kevät 2017. Purkutyö. "Hautarakennelma" ei ollut onnistunut.