Ulkona ja sisällä - kauneudesta iloa

Ulkona pimeyttä - viimaa. 

Järvenpäässä on taas sijoitettu kaupunkikuvaan.

Valaistut puut ihastuttavat ja tuovat valoa kulkijoille. Kaunista.

Sain flamingonkukan kiitokseksi syksyn ohjaustyöstä. Siis aivan ihana. 

Kiitos parkkiskerholaisille.

Flamingonkukka.

Ensilumi peitti maan



Kylmää, märkää...
Ensilumi satoi Järvenpäässä 22.11.2015.

Vielä löytyy ruohoa!





Taidan nyt siirtyä pääsääntöisesti havainnoimaan sisätilojen kasvillisuutta.





Sisällä on kuivaa ja lämmintä.



Ruusuja metsikössä

Lenkkipolun varrelta

Hölköttelen usein iltaisin lähimaastossa. Vauhti ei ole kova. Katselen ja kuuntelen luontoa ympärilläni ja usein pysähdyn nappaamaan kuviakin.

Tässä kuvia tämän kesän lenkeiltä:

Harakankellot - kesäromantiikkaa.

Kotiovelta viiden minuutin matka ja olen maalaismaiseman ympäröimä. Ensin tulevat pellot.

Peltoaukea, Järvenpää.

 

Asun kulttuurimaiseman ympäröimänä. Tässä suojeltuja Lepolan peltoja, vieressä jo uudisrakennusta. Maisema elää.











Lupiinit puhuttavat monellakin tapaa. Monet ihailevat niiden vahvaa kauneutta. Toiset manailevat niiden valloituskulkua. Totta on, että ne vievät tilaa hennommilta perinteisiltä kukiltamme, kuten juuri kissan- ja harakankelloilta.



Villejä lupiineja.

Seuraavaksi saavun metsänreunalle. Seuraava näky pysähdytti kulkuni ja jäin kuvaamaan tätä: ruusu metsässä. Koivun juurella kukoistaa ruusupensas, juhannusruusu? Tässä kohtaa on tietääkseni ollut talo joskus vuosikymmeniä sitten. Rakennuksen perustatkin ovat jo hävinneet, mutta metsiköstä löytyy paikoin muistoja asukkaista. Tämä ruusu lienee vuosikymmeniä sitten istutettu silloisen kodin iloksi.



Ruusuja metsikössä.

 

Eteenpäin kulkiessani näen lisää karkuteille lähteneitä perennoja.

 

Köynnös ojanvieressä.



Harakankellot ovat lempikukkiani lapsuudesta.

 

Kun lähestyn kotiani, huomaan vielä nuo ihanat harakankellot. Ne kuuluvat ehdottomasti suomalaiseen kesämaisemaan. Satujen kukat lapsuudesta. Hyvä lenkki.

 



Kesän kukkijoita

Tässä kuvia tältä kesältä.

Yksinäinen tulppaani ilmestyi ihan yllättäen keväällä ruusupenkin juurelle. Muistinkin, että olin joskus vuosia aikaisemmin istuttanut paikalle sipuleita. Tulppaanit olivat viihtyneet huonosti tässä joten siirsin ne niille parempaan paikkaan. Näköjään yksi oli jäänyt miettimään tilannetta ja päätti tulla esiin nyt monen vuoden jälkeen. Nätti kukka.


Taustalla kaukasian maksaruoho vihreänä mattona.

Ruusu valloittaa.

Ruusu on kukkinut runsaasti tänä kesänä. Se on voimissaan ja säilynyt ötököiden hyökkäyksiltä.
Sateinen alkukesä oli tälle kaunottarelle selvästi hyvä juttu.




Maksaruoho voimissaan.

Ruusun juurella asuu maksaruoho. Sen keltaiset kukat tuovat hyvän kontrastin voimakkaan punaisena hohtaville ruusunkukille.

Tämä reipas kasvaja ei enää mahdu sille varattuun tilaan. Se yrittää levitä sinnikkäästi laajemmalle alueelle ja puskee uutta kasvustoa kivetyksestä huolimatta. Nyt pitää karsia - ehkäpä siirrän sitä muualle.

















Kelloköynnös.

Kelloköynnös on viime vuotisen karsimisen jälkeen kovin hennon näköinen.
Kivasti se silti teki kukkia.


Muita pihan sinisiä kukkijoita: sinitädyke.


Sinitädyke.

Vanhan ajan perennoista uskollisena joka kesä kukkii särkynyt sydän. Tänä kesänä tuli kuitenkin vain muutama sydän. Onkohan nyt lepovuosi vai onko kesäsää vaikuttanut kukkimishaluihin tällä romantikolla?

Särkynyt sydän.

Pionit kukkivat vuosi vuodelta runsaammin. Vierekkäin kasvavat kaksi eri lajia, muistaakseni toinen oli Japanin pioni ja toinen joku suurempi versio? (en muista). Kukat ovat erilaiset ja tuo toinen on siis selvästi hieman isompi. Hyvin nämä sisarukset ovat tähän asti sopineet vierekkäin.

Pionin pallomainen nuppu.

Kukintoa odotellaan.



Japanin pioni.



 

 

Kahta erilaista kukintoa vierekkäin.

Hyvää kesän jatkoa!



Valon ja keskikesän juhla: Mittumaari

 Hyvää juhannusta!

Juhannussauna odottaa.

Mittymaarja, keito keiju,
hiipii juhannuksen yöllä,
suuret silmät unelmoi,
helmet välkyy, soljet soi,
mesikukka välkyy vyöllä.
´Larin-Kyösti

Yrtit ruukuissa

Kielojen joukossa: basilika, ruohosipuli ja lehtipersilja.

Suomen kansalliskukka kielo kukkii kesäkuun alussa. Minun kieloni kukkivat taas runsaasti ja luovat hurmaavaa tuoksuaan. Poimin penkistä päivittäin muutaman kukkajanan sisälle; vain pari riittää tuomaan voimakkaan kielon tuoksun huoneeseen.

Yrttitarha on perustettu. Yritit ruukuissaan odottavat ja antavat kielojen vielä rauhassa kukkia. Kun kukinto on ohi, pääsee ruukkutarhani valloittamaan tämän alueen. Vielä on tilaa muutamalle uudelle ruukulle.

Tiedän: kielo on myrkyllinen. Yrtit ovat varmasti ihan turvallisia napsittuna omista ruukuistaan, vaikka kasvinkumppanina onkin alussa kieloja.

Vihreässä parvekelaatikossa on kolmea eri salaattilaatua tuloillaan.

Vihreässä parvekelaatikossa on eri salaattilaatuja kasvamassa. Koristeena laatikossa on saunan kiuaskiviä. Ajattelin, että ne keräävät mukavasti lämpöä ja pitävät sitä yllä. Katsotaan onnistuuko salaattien kasvatus näin. Paikka saattaa olla myös liian avoin ja kuuma yrteille, mikäli tänä vuonna on yhtä paahteinen kesä kuin viime vuosina. Mutta ruukut on tarvittaessa helppo siirtää varjoisampaan paikkaan.

Nyt suunnittelemaan yrttipitoisia ruokia. Teen taas basilikasta vaikka mitä, ja sen eri lajejakin haluan vielä uusiin ruukkuihin. Ja yrttivoita grilliherkkujen päälle? Miten valmistettiinkaan ne kaikki kauneudenhoitoaineet yrteistä? Entä luonnonlääkintä; ummetukseen basilikaa...

Siis innostuin taas yrteistä.

Tomaatit istutettu

Tomaatit suojaisalla aurinkoisella paikalla.

Eilinen vapaapäivä meni puutarhassa. Laitoin tomaatintaimien juurelle suojaksi katetta. Tästä se kasvu alkaa...

Kevät

Aivan ihanaa saada taas touhuta kukkien ja kasvien kanssa. Kesäkukkia laittelin jo viime lauantaina.

Tältä näyttää kun saavun kotiin:

Keltaiset orvokit ruukussa.

Norjan angervo kukkii tänä keväänä runsaasti.

Viime syksynä talomme edestä kaadettiin vanha vaahtera. Niin kaunis kuin se olikin, niin siitä luovutiin ihan turvallisuussyistä. Kaveri oli istutettu aikanaan liian lähelle taloa ja nyt sen vanhat juuret olivat jo vaarassa aiheuttaa ongelmia talon perustuksille.
Lisäksi sen runsas lehvistö esti valon pääsyn kotiimme; puu-ihanuus kun seisoi aivan keittiömme ikkunan edessä.

Kun vaahtera jätti tilansa, niin vuosia vaatimattomasti kukkinut norjanangervo sai itselleen valoa ja yksinoikeuden maan ravinteisiin. Tänä keväänä pensaamme tervehtii meillä runsaalla kukinnolla.

Valkoiset orvokit ruukussa.

Hyvin perinteistä: Punainen pelargonia, valkoisia ja keltaisia orvokkeja isossa ruukussa.

Orvokkeja - keltaisia, valkoisia.

Puutarhaan pääsee myös takakautta.

Tästä eteenpäin meillä on taas käytössä uusi huone: puutarha. Siellä tulee kesäaikaan oleskeltua melkeinpä enemmän kuin sisällä olohuoneessa - ellei sada koko ajan vettä.































Tältä puutarhani näyttää tänään uuden kesäkauden kynnyksellä:

Amppelissa keltainen kellokukkaköynnös.

Kellokärhö-köynnös.

Kukkapenkissä monta lajia: tulppaani, ripsialpi, kelta-alpi, sinitädyke, idänunikko, samettiruusu, petunia.

Keskimmäisessä kukkapenkissä kukkivat kesäkukkina samettiruusut (petuniat eivät näy kuvassa, ovat taustalla). Tulppaaneja ilmestyi tänä keväänä vain kourallinen, niiden kukinta alkaa olla jo ohi. Muut odottavat vuoroaan.

No nyt se kukkii.

Kirsikkapuu on niin täynnä kukkia. Onko tulossa erityisen runsas sato?

Kirsikkapuussa roikkuu petunia-amppeli.

Pikkutalvio, japanin kuunlilja, särkynyt sydän, syysleimu.

Sinikukkainen pikkutalvio viihtyy hyvin reunapenkissä. Kuunliljat ovat jo päässeet lehtiin asti, mutta särkynyt sydän ja tuoksuva syysleimu vasta kasvattavat itseään.

Hyvä kun keski- ja loppukesälle on tulossa omat katseenvangitsijat ja tuoksulla hurmaajat.




Vielä muutama paikka odottaa kesänkukkijaa. Ainakin kaksi amppelia huutavat tyhjyyttään.

Ai niin; suunnitelmissa oli myös yrttitarha....

Katsele ja rauhoitu - kirsikankukkien aika on nyt.

Kirsikkapuu taustalla, Kalle-kissa edessä. Kuva kesältä 2014.

Luonto herää ja kasvu alkaa. Joka paikassa näkyy sateisten päivien jälkeen hentoa vihreää väriä puiden ja pensaiden lehdissä. Lupaus tulevasta. Tämä varhainen vaaleanvihreä aika hujahtaa nopeasti ohi. Nyt on hyvä aika tietoisesti katsella ympärilleen. Pysähdytään ja huomataan arjen kauniit pikkuasiat.

Hanami on japania ja tarkoittaa kukkien katselemista

Nyt on myös kirsikankukkien aika. Olin ihastelemassa kirsikkapuiden kukkimista Helsingin Roihuvuoressa. Siellä on Suomen suurin kirsikkapuiden keskittymä; japanilaistyylisessä puutarhassa ja kirsikkapuistossa kasvaa yli 200 kirsikkapuuta. Kirsikkapuiden kukkien juhla, Hanami on Japanissa vuoden tärkein juhla.

Roihuvuoren Hanami-juhla 14.5.2015.

Roihuvuoren kirsikkapuut lienevät prunus sargentii eli rusokirsikka -lajia. Täysi kukinta kestää yleensä vain pari päivää.

Kirsikkapuita on lukuisia lajikkeita.

Imeläkirsikka, kirsikkaluumu, hapankirsikka, laakerikirsikka, vienokirsikka, pilvikirsikka, lamokirsikka, hietakirsikka, rusokirsikka, nukkakirsikka...

Rusokirsikat kukkivat nyt, mutta meidän oma kirsikkapuumme kukkii vasta myöhemmin. Koska se on istutettu jo aikoja ennen kuin minä aloin häärätä puutarhassa, en voi tietää tarkalleen mitä merkkiä herraseni voisi olla. Veikkaan kuitenkin lajia: hapankirsikka. (Suomessa menestyvät kirsikkapuut ovat hapankirsikoita.) Marjan maku on kuitenkin melko makea. Kirsikka on luumarja.

Tässä kuvassa kotoinen kaverimme on kasvattanut kukkanuput valmiusasemiin. Riippuen tulevista lämpötiloista arvelisin, että kukinta osuu varmaankin toukokuun lopulle.

Oma kirsikkapuuni 14.5.2015.

Kohta meilläkin on oma Hanamimme, tosin valkoisin kukin. Aikaisempien vuosien kirsikankukkien loistoa ja kirsikkasatoa olenkin jo esitellyt blogissani aikaisemmin: Juurrutusta helmikuussa - kirsikankukkia odotellessa.

Valkoinen kukkija keväällä 2014.

Kauniit asiat kestävät joskus vain hetken. Otetaan hetkestä kiinni ja osataan nauttia kauneudesta. Nyt.

Vuokkoja ja yksi erityinen vuokko

Valkovuokkoja onkin näkykynyt jo jonkin aikaa.
Piti ihan pysähtyä kuvaamaan tätä lempeää näkyä.

Valkovuokkoja 30.4.15.

Lapsuudessani valkovuokkoja poimittiin aina äitienpäiväkimpuksi. Ja muistan hyvin, kuinka aivan pienenä keksin poimia paljon näitä äitejä miellyttäviä kukkia. Pakko myöntää, että osa kukista tuli poimittua juurineen. Ja sitten seisoin kadunkulmassa myymässä valkovuokkokimppuja. Olin silloin ehkä 4-5 vuotias.

Mikä nyt sykähdytti? 

Kotiin tullessani huomasin pienen sinisen kukan, joka oli löytänyt kasvupaikkansa kivilaatan reunalla. Tämä uusi tulokas tervehti minua aivan kotiovemme vieressä. Pysähdyin katselemaan tarkemmin - sehän on sinivuokko! Hyvin hento ja aika ränsistynyt. Mutta siinä se kasvaa. Mistä ihmeestä sinivuokko on siihen ilmaantunut. Kiva kun tulit meille.

Sinivuokkoa kannattaa ihailla siellä missä se kasvaa, sillä sitä on vaikea saada itse siirrettyä haluamaansa paikkaan. Eihän kukaan vaan poimi tätä erityistä kaunokaista. Eikös sinivuokot olleet vielä rauhoitettujakin taannoin?

Sinivuokko leviää muurahaisten avulla. Ne kuljettavat kukan siemeniä mukanaan uuteen kasvupaikkaan. Lähistöllä asuu siis myös mukavia muurahaistia. Kiva, kiva. Tuokaa muurahaiset lisää sinivuokon siemeniä etuovemme lähelle, kiitos.

Taas leskenlehti kukkaan jo ehti

Leskenlehtipelto lenkkipolun varrella.

Kevään lämpimin päivä 11.4.15. Aurinkoa ja lämmintä +15 C. Maisema on vielä huhtikuisen harmaa. Lenkkeilijää odotti iloinen yllätys, kun aurinkoinen leskenlehtien armeija oli vallannut aukion. Todella piristävää.

Edellisellä kerralla voimakkaan kullankeltaisen elämyksen tarjosi minulle kultasade. Tämä hernekasveihin kuuluva suuri koristepensas tai pieni puu kasvattaa pitkät tuoksuvat kultaiset kukintoketjut. Kultasade yllätti minut viime vuonna Etelä-Suomalaisella hautausmaalla. Katselin silloin häkeltyneenä tuota keltaista valoilmiötä.

Kultaista sadetta vuodelta 2014.

Huhtikuu on kuukausista julmin.

Luontoa katsellessa ymmärtää, miksi tätä vuodenaikaa on kuvattu julmaksi. Tänään on vielä harmaata, mutta pensaiden silmut odottavat puhkeamistaan. Vielä yksi lämmin ja aurinkoinen päivä, vielä yksi vesisade: pian meillä on hentoa vaaleanvihreää joka puolella. Tämän odottavan harmauden ja hiekanvärien keskellä keltaiset aurinkoiset leskenlehdet ilahduttavat suunnattomasti. Otetaan keltaisesta väristä energiaa kunnes saamme taas lisää väriä luontoon.

Tuoreeks, terveeks... tomaateilla?

Tänään kävi virpojia. Koristellut pajunkissaoksat ilahduttavat sisätiloissa, kiitos niistä pienille askartelijoille.

Pajunoksat nauttivat kevätauringosta yhdessä lohikäärmepuun, palmuvehkan ja peikonlehden kanssa.

 

 

Eikös nyt ole oikea aika aloittaa taimikasvatus sisällä?

Luulenpa, että jätän idätyksen tänäkin keväänä muille ja menen hyvissä ajoin taimiostoksille. Olen suunnitellut ensi kesäksi panostusta hyötykasveihin, esimerkiksi yrtteihin. Tomaattiviljelystä minulla on erityisen hyviä kokemukisa. Aionkin hankkia hyviä tomaatintaimia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Varmaankin pidän niitä sisällä lämpimässä ennen kuin siirrän ne hallavaaran jälkeen kokonaan ulos.

Viime vuonna parvekelaatikoissa kasvattamani tomaatit antoivat runsaan ja maukkaan sadon. Harmi, että pitkittyneen kesän innostamana viimeisenä ilmestyneet tomaatit eivät enää ehtineet kypsyä poimittaviksi.

Olen suosinut pieniä pensasmaisia tomaattilajikkeita, lienevätkö kirsikkatomaatteja? Olen jo varannut tomaateilleni pihan suojaisimman ja kuumimman paikan. Tässä nämä ovat aikaisemminkin menestyneet.

 

 

 

Tomaattisatoa 2013 kesällä.

Tomaatilla on terveyttä edistävä vaikutus. (Millä hyötykasvilla ei olisi?) Tomaattia on pidetty joskus aikaisemmin ilmeisesti jopa haitallisena, mutta viimeisen tiedon mukaan sen positiiviset terveysvaikutukset ovat selkeitä. Tomaatin sisältämät ainesosat vähentävät riskiä sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen.

Aion kasvattaa tomaatteja tulevana kesänä niiden kauneuden ja hyvän maun vuoksi. Koska ne tuovat iloa, myös silmäniloa - niillä on varmasti terveyteen positiivinen vaikutus.

Siis: Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks. Tomaatteja odotellessa.
(Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille.)

Ruusun sulle antaisin,

vaan mistä sen nyt saan?
Kun halla vei jo kukkaset ja lumi peitti maan.

Lumi on melkein kokonaan sulanut. Päivät ovat plussan puolella mutta yöllä voi olla vielä pakkasta.

Köynnösruusu flammentanz

Tänään huomasin, että yöpakkasista huolimatta köynnösruusuni on jo herännyt eloon. Se kasvaa aurinkoisella seinustalla. Tähän aikaan vuodesta tämä rouva ei hurmaa vielä kauneudellaan.

Elossa ollaan. Uudet lehdet ovat jo heränneet kevätauringossa. Kuva 15.3.2015.

Kesällä tässä on edustava ruusuköynnös. Kuva 15.3.2015.

Talveksi olen peitellyt köynnösruusun havuilla. Alussa minulla oli kaksi taimea, mutta toinen menehtyi heti ensimmäisenä talvena. Tämä oman kasvupaikkansa vallannut rouvaseni näyttää selvinneen hyvin taas menneestä talvikaudesta. Kukkiikohan se yhtä kauniisti tulevana kesänä kuin aikaisempina vuosina?



Punaiset kukat kukkivat heinäkuussa, tuoksu on hento. Vuosi vuodelta köynnösruusuni kukkii runsaammin. Ruusujen kasvatus vaatiikin pitkämielisyyttä. Minunkin ruusuni innostui kukkimaan kunnolla vasta kolmantena tai neljäntenä kesänä.

Kesää odotellessa tässä muistojen arkistosta kuvia köynnösruusustani:

Kesä 2010.

Kesällä 2012.

Köynnösruusun juurella kasvaa kaukasian maksaruoho. Tämä keltakukkainen maanpeitekasvi sopii mainiosti ruusun kaveriksi. Se varmistaa kosteuden juuristolle, estää rikkaruohojen kasvun ja sen keltainen kukinto korostaa vahvan punaista ruusunkukan väriä.

Köynnös oli täynnä nuppuja kesällä 2014.

Lähistöllä kasvaa paljon kurtturuusu-pensaita. Lapsena ruusunmarjoista tehtiin kutituspulveria. Tuoksuvista kukista olen tehnyt myös hajuvettä, eli liottanut kukan terälehtiä vedessä. Tämä monivuotinen pensas taitaa olla hyvin kestävä, ainakin siitä on iloa yllättävän pitkälle syksyyn.

Ruusunmarjat loppukesällä 2014.

Vajamme alla asuva Simo-siili käyttää ruusupenkkiäni omana alueenaan. Se oikaisee ruusupenkin läpi eikä välitä vaikka Kalle-kissa katselee paheksuvasti.

Simo-siili oikaisee ruusupenkin läpi kesällä 2013.

Kalle-kissa joutuu vahtimaan Simo-siilin touhuja - ja nyt vielä ollaan kissan vesikupilla!