Ruusuja metsikössä

Lenkkipolun varrelta

Hölköttelen usein iltaisin lähimaastossa. Vauhti ei ole kova. Katselen ja kuuntelen luontoa ympärilläni ja usein pysähdyn nappaamaan kuviakin.

Tässä kuvia tämän kesän lenkeiltä:

Harakankellot - kesäromantiikkaa.

Kotiovelta viiden minuutin matka ja olen maalaismaiseman ympäröimä. Ensin tulevat pellot.

Peltoaukea, Järvenpää.

 

Asun kulttuurimaiseman ympäröimänä. Tässä suojeltuja Lepolan peltoja, vieressä jo uudisrakennusta. Maisema elää.











Lupiinit puhuttavat monellakin tapaa. Monet ihailevat niiden vahvaa kauneutta. Toiset manailevat niiden valloituskulkua. Totta on, että ne vievät tilaa hennommilta perinteisiltä kukiltamme, kuten juuri kissan- ja harakankelloilta.



Villejä lupiineja.

Seuraavaksi saavun metsänreunalle. Seuraava näky pysähdytti kulkuni ja jäin kuvaamaan tätä: ruusu metsässä. Koivun juurella kukoistaa ruusupensas, juhannusruusu? Tässä kohtaa on tietääkseni ollut talo joskus vuosikymmeniä sitten. Rakennuksen perustatkin ovat jo hävinneet, mutta metsiköstä löytyy paikoin muistoja asukkaista. Tämä ruusu lienee vuosikymmeniä sitten istutettu silloisen kodin iloksi.



Ruusuja metsikössä.

 

Eteenpäin kulkiessani näen lisää karkuteille lähteneitä perennoja.

 

Köynnös ojanvieressä.



Harakankellot ovat lempikukkiani lapsuudesta.

 

Kun lähestyn kotiani, huomaan vielä nuo ihanat harakankellot. Ne kuuluvat ehdottomasti suomalaiseen kesämaisemaan. Satujen kukat lapsuudesta. Hyvä lenkki.