Roikkuva kokedama - osa 2: uudelleen tuunattu

Roikkuvat kokedamat - kolme uutta pientä. 

Tuunasin kokedaman uudelleen

Muutaman päivän katselin ensimmäistä tekemääni kokedamaa. (Kts. edellinen blogi: Roikkuva kokedama).

Kun iso sammalmöykky näytti jatkuvasti hirvitykseltä, päätin todellakin purkaa sen.

Tuunasin yhdestä isosta kolme pientä kokedamaa.

Ensimmäinen kokedama, eli liian iso "hirven pää" odottamassa uudistusta.

Uusi yritys tuotti paljon miellyttävämmän lopputuloksen. Onneksi päätin purkaa ison möykyn.

Lobelia istutetaan uudelleen nyt yksin omaan sammalpalloonsa.

Punakukkainen sinikello sai myös oman sammalpesän.

Krassille riitti vielä pieni oma sammalpesä.

Kaikki kolme uutta kokedamaa pääsivät ensin kylpyyn, vettä imemään.

Tämä taideteos kävi kokeilemassa, olisiko vajan seinusta hyvä paikka.

Kokedama viihtyy varmaankin paremmin hajavalossa. Sammal kuivuu liian nopeasti suorassa auringon paisteessa. Vajan seinusta olisi ollut hyvä esiintymispaikka, mutta liian altis suoralle auringon paisteelle. Siispä ripustin lopulta kaikki kokedamat varjoisampaan paikaan.

Tässä on sopiva hajavalo. 

Antaa kesän nyt tulla. Aika näyttää, onko minulla pian ihastuttava riippuva puutarha - kukkaloistoa sammalpalloilla.

Jos nyt käy niin, että keskikesällä kuivuneet sammalmöykyt rapisevat multaa ja kukkien taimet ovat lakastuneet, korjaan kokedama-kokeilut pois. Sitten en ole nolo vaan reipas uuden kokeilija. Laitan päivityksen roikkuvasta kokedama -puutarhastani keskikesällä - siinä kunnossa kuin se tulee olemaan. Itsekin odotan uteliaana, miltä roikkuva puutarhani tulee näyttämään.

Roikkuva kokedama

Minäkin tein kokedaman

Kokedama - riippuva puutarha, japanilainen tyyli jatkuu.

Minäkin tein kokedaman. Tai kaksikin.

Paljon kukantaimia: orvokkeja, globelioita, sinikelloja, krasseja jne. Turvetta ja multaa. Narua.
Ja kokenut opettaja. Minä oppilas. 

Innostunut aloittaja.

Suuria suunnitelmia.

Tästä ei tullut pyöreä sammalmätäs?

Harjoitus tekee mestarin. 

Ensimmäisestä kokedamastani tuli aivan liian kookas.
Suunnittelin mallin mukaisen turvepallon, johon halusin kolme eri kasvia. Valitsin sinikiellon (punainen kukinto), globelian ja krassin. Lisäksi laitoin koristeeksi oksan. Kun olin pyöritellyt turvematon kokedamaksi, se olikin jotain ihan muuta kuin aistikas pallo.
Lähinnä se näyttää turpeesta kyhätyltä hirvenpäältä. 


Vajan seinustalla tämä kuutio-kokedama kokeilee ensimmäistä paikkaansa. Ei hyvä. Voi olla, että puran tämän ja muotoilen uudelleen. Voikohan niin tehdä?

Ei näytä hyvältä tässä. Pitää löytää parempi paikka. Taidan muotoilla uudelleen. 

Toisen kokedaman kohdalla sain jo tuntumaa. Tarpeeksi vähän on kaunista ja järkevää.
Tähän kokedamaan tuli valkokukkainen sinikello ja krassi. Istutin tämän oksanhaarukkaan. Tästä tuli nätti.

Toisen kanssa aloin päästä jyvälle.

Toinen kokedama löysi paikkansa ulko-oven edestä katoksen suojasta. Katsotaan nyt vähän aikaa, jääkö se siihen.


Kokedaman tekeminen pysäyttää, se vaatii keskittymään olennaiseen. Kokedaman idea onkin rauhoittuminen. Tärkeintä on tekemien, ei lopputulos. Hyvä. Minä jatkan vielä tätä matkaa. 

Taidanpa purkaa tuon ensimmäisen kuution. Olen opin tiellä.

Puolivarjoisa paikka.