Tomaatit istutettu

Tomaatit suojaisalla aurinkoisella paikalla.

Eilinen vapaapäivä meni puutarhassa. Laitoin tomaatintaimien juurelle suojaksi katetta. Tästä se kasvu alkaa...

Kevät

Aivan ihanaa saada taas touhuta kukkien ja kasvien kanssa. Kesäkukkia laittelin jo viime lauantaina.

Tältä näyttää kun saavun kotiin:

Keltaiset orvokit ruukussa.

Norjan angervo kukkii tänä keväänä runsaasti.

Viime syksynä talomme edestä kaadettiin vanha vaahtera. Niin kaunis kuin se olikin, niin siitä luovutiin ihan turvallisuussyistä. Kaveri oli istutettu aikanaan liian lähelle taloa ja nyt sen vanhat juuret olivat jo vaarassa aiheuttaa ongelmia talon perustuksille.
Lisäksi sen runsas lehvistö esti valon pääsyn kotiimme; puu-ihanuus kun seisoi aivan keittiömme ikkunan edessä.

Kun vaahtera jätti tilansa, niin vuosia vaatimattomasti kukkinut norjanangervo sai itselleen valoa ja yksinoikeuden maan ravinteisiin. Tänä keväänä pensaamme tervehtii meillä runsaalla kukinnolla.

Valkoiset orvokit ruukussa.

Hyvin perinteistä: Punainen pelargonia, valkoisia ja keltaisia orvokkeja isossa ruukussa.

Orvokkeja - keltaisia, valkoisia.

Puutarhaan pääsee myös takakautta.

Tästä eteenpäin meillä on taas käytössä uusi huone: puutarha. Siellä tulee kesäaikaan oleskeltua melkeinpä enemmän kuin sisällä olohuoneessa - ellei sada koko ajan vettä.































Tältä puutarhani näyttää tänään uuden kesäkauden kynnyksellä:

Amppelissa keltainen kellokukkaköynnös.

Kellokärhö-köynnös.

Kukkapenkissä monta lajia: tulppaani, ripsialpi, kelta-alpi, sinitädyke, idänunikko, samettiruusu, petunia.

Keskimmäisessä kukkapenkissä kukkivat kesäkukkina samettiruusut (petuniat eivät näy kuvassa, ovat taustalla). Tulppaaneja ilmestyi tänä keväänä vain kourallinen, niiden kukinta alkaa olla jo ohi. Muut odottavat vuoroaan.

No nyt se kukkii.

Kirsikkapuu on niin täynnä kukkia. Onko tulossa erityisen runsas sato?

Kirsikkapuussa roikkuu petunia-amppeli.

Pikkutalvio, japanin kuunlilja, särkynyt sydän, syysleimu.

Sinikukkainen pikkutalvio viihtyy hyvin reunapenkissä. Kuunliljat ovat jo päässeet lehtiin asti, mutta särkynyt sydän ja tuoksuva syysleimu vasta kasvattavat itseään.

Hyvä kun keski- ja loppukesälle on tulossa omat katseenvangitsijat ja tuoksulla hurmaajat.




Vielä muutama paikka odottaa kesänkukkijaa. Ainakin kaksi amppelia huutavat tyhjyyttään.

Ai niin; suunnitelmissa oli myös yrttitarha....

Katsele ja rauhoitu - kirsikankukkien aika on nyt.

Kirsikkapuu taustalla, Kalle-kissa edessä. Kuva kesältä 2014.

Luonto herää ja kasvu alkaa. Joka paikassa näkyy sateisten päivien jälkeen hentoa vihreää väriä puiden ja pensaiden lehdissä. Lupaus tulevasta. Tämä varhainen vaaleanvihreä aika hujahtaa nopeasti ohi. Nyt on hyvä aika tietoisesti katsella ympärilleen. Pysähdytään ja huomataan arjen kauniit pikkuasiat.

Hanami on japania ja tarkoittaa kukkien katselemista

Nyt on myös kirsikankukkien aika. Olin ihastelemassa kirsikkapuiden kukkimista Helsingin Roihuvuoressa. Siellä on Suomen suurin kirsikkapuiden keskittymä; japanilaistyylisessä puutarhassa ja kirsikkapuistossa kasvaa yli 200 kirsikkapuuta. Kirsikkapuiden kukkien juhla, Hanami on Japanissa vuoden tärkein juhla.

Roihuvuoren Hanami-juhla 14.5.2015.

Roihuvuoren kirsikkapuut lienevät prunus sargentii eli rusokirsikka -lajia. Täysi kukinta kestää yleensä vain pari päivää.

Kirsikkapuita on lukuisia lajikkeita.

Imeläkirsikka, kirsikkaluumu, hapankirsikka, laakerikirsikka, vienokirsikka, pilvikirsikka, lamokirsikka, hietakirsikka, rusokirsikka, nukkakirsikka...

Rusokirsikat kukkivat nyt, mutta meidän oma kirsikkapuumme kukkii vasta myöhemmin. Koska se on istutettu jo aikoja ennen kuin minä aloin häärätä puutarhassa, en voi tietää tarkalleen mitä merkkiä herraseni voisi olla. Veikkaan kuitenkin lajia: hapankirsikka. (Suomessa menestyvät kirsikkapuut ovat hapankirsikoita.) Marjan maku on kuitenkin melko makea. Kirsikka on luumarja.

Tässä kuvassa kotoinen kaverimme on kasvattanut kukkanuput valmiusasemiin. Riippuen tulevista lämpötiloista arvelisin, että kukinta osuu varmaankin toukokuun lopulle.

Oma kirsikkapuuni 14.5.2015.

Kohta meilläkin on oma Hanamimme, tosin valkoisin kukin. Aikaisempien vuosien kirsikankukkien loistoa ja kirsikkasatoa olenkin jo esitellyt blogissani aikaisemmin: Juurrutusta helmikuussa - kirsikankukkia odotellessa.

Valkoinen kukkija keväällä 2014.

Kauniit asiat kestävät joskus vain hetken. Otetaan hetkestä kiinni ja osataan nauttia kauneudesta. Nyt.

Vuokkoja ja yksi erityinen vuokko

Valkovuokkoja onkin näkykynyt jo jonkin aikaa.
Piti ihan pysähtyä kuvaamaan tätä lempeää näkyä.

Valkovuokkoja 30.4.15.

Lapsuudessani valkovuokkoja poimittiin aina äitienpäiväkimpuksi. Ja muistan hyvin, kuinka aivan pienenä keksin poimia paljon näitä äitejä miellyttäviä kukkia. Pakko myöntää, että osa kukista tuli poimittua juurineen. Ja sitten seisoin kadunkulmassa myymässä valkovuokkokimppuja. Olin silloin ehkä 4-5 vuotias.

Mikä nyt sykähdytti? 

Kotiin tullessani huomasin pienen sinisen kukan, joka oli löytänyt kasvupaikkansa kivilaatan reunalla. Tämä uusi tulokas tervehti minua aivan kotiovemme vieressä. Pysähdyin katselemaan tarkemmin - sehän on sinivuokko! Hyvin hento ja aika ränsistynyt. Mutta siinä se kasvaa. Mistä ihmeestä sinivuokko on siihen ilmaantunut. Kiva kun tulit meille.

Sinivuokkoa kannattaa ihailla siellä missä se kasvaa, sillä sitä on vaikea saada itse siirrettyä haluamaansa paikkaan. Eihän kukaan vaan poimi tätä erityistä kaunokaista. Eikös sinivuokot olleet vielä rauhoitettujakin taannoin?

Sinivuokko leviää muurahaisten avulla. Ne kuljettavat kukan siemeniä mukanaan uuteen kasvupaikkaan. Lähistöllä asuu siis myös mukavia muurahaistia. Kiva, kiva. Tuokaa muurahaiset lisää sinivuokon siemeniä etuovemme lähelle, kiitos.