Vuokkoja ja yksi erityinen vuokko

Valkovuokkoja onkin näkykynyt jo jonkin aikaa.
Piti ihan pysähtyä kuvaamaan tätä lempeää näkyä.

Valkovuokkoja 30.4.15.

Lapsuudessani valkovuokkoja poimittiin aina äitienpäiväkimpuksi. Ja muistan hyvin, kuinka aivan pienenä keksin poimia paljon näitä äitejä miellyttäviä kukkia. Pakko myöntää, että osa kukista tuli poimittua juurineen. Ja sitten seisoin kadunkulmassa myymässä valkovuokkokimppuja. Olin silloin ehkä 4-5 vuotias.

Mikä nyt sykähdytti? 

Kotiin tullessani huomasin pienen sinisen kukan, joka oli löytänyt kasvupaikkansa kivilaatan reunalla. Tämä uusi tulokas tervehti minua aivan kotiovemme vieressä. Pysähdyin katselemaan tarkemmin - sehän on sinivuokko! Hyvin hento ja aika ränsistynyt. Mutta siinä se kasvaa. Mistä ihmeestä sinivuokko on siihen ilmaantunut. Kiva kun tulit meille.

Sinivuokkoa kannattaa ihailla siellä missä se kasvaa, sillä sitä on vaikea saada itse siirrettyä haluamaansa paikkaan. Eihän kukaan vaan poimi tätä erityistä kaunokaista. Eikös sinivuokot olleet vielä rauhoitettujakin taannoin?

Sinivuokko leviää muurahaisten avulla. Ne kuljettavat kukan siemeniä mukanaan uuteen kasvupaikkaan. Lähistöllä asuu siis myös mukavia muurahaistia. Kiva, kiva. Tuokaa muurahaiset lisää sinivuokon siemeniä etuovemme lähelle, kiitos.