Oikeassa paikassa on hyvä olla

Ulkona - 5 C.

Nyt löytyi oikeat asukkaat kiviseinälle.

Keittiön kiviseinä on pohjoiseen päin.  Nyt kun ulkona pakastaa, seinä henkii kylmyyttä. Tosin se on melko kylmäpintainen myös kesällä. Viime kesäisen remontin jälkeen seinälle laitettiin vielä metalliset telineet, joissa roikkuu patalappuja ja välillä muita keittiön tarvikkeita. Sarjaan sopivat alumiiniruukut oli tarkoitettu yrteille, joita käytetään ruuanlaitossa. Käytännöllistä ja samalla mukavan näköistä, näin olin ajatellut. Käytännössä mikään yrtti ei viihtynyt näissä seinäruukuissa. Oliko syynä varjo, alumiiniruukku vai seinän viileys, mutta heti päivän kuluttua maustekasvit olivat aivan nuupahtaneita. Sitten näky oli surkea. Kokeilin monia eri yrttilajeja, mutta yksikään niistä ei innostunut viihtymään seinällä. Luovutin. Yrtit saivat jäädä ruoanlaittoa varten pöytätasolle kuten ennen remonttia.

Lauantaina keksin kokeilla leikkokukkia seinäruukuissa. No johan onnisti. Viikon vanhat krysanteemit suorastaan piristyivät. Ehkä viileä kiviseinä onkin leikkokukkien mieleen. Tänään uudet asukkaat ovat viihtyneet ruukuissaan vasta kolme päivää, mutta minkään laista nuutumista ei ole havaittavissa. Minun silmiini ne ovat ainakin kauniita ja samalla alkuperäinen ajatus telineen hyötykäytöstä toteutuu. Hyötykäyttöähän on sekin, että keittiön patalapputelineessä roikkuu myös kukkia - siis lisää viihtyvyyttä.

Nämä krysanteemit viihtyvät viileällä seinällä.





Kun ulkona vinkuu tuuli...

Lokakuu ja ulkona vinkuu tuuli. Nyt on ihana saada kotiin kukkia. Tämä krysanteemi-kimppu on kyllä tosi voimakas kukkimaan, se on ostettu jo yli viikko sitten ja yhä se vain jaksaa loistaa. Aivan kuin tämä kukkakimppu haluaisi sanoa: "Annetaan hämärän ja syyskelin olla ulkona, ollaan me iloisia sisällä. "

Tuli mieleeni yksi Pikku Myyn nasautus: "Älä vingu, riittää, että tuuli vinkuu." teoksesta Muumipeikko ja pyrstötähti / Tove Jansson.

Tämä Krysanteemi-kimppu tuo kotiimme iloa jo toista viikkoa.

Onko vanhanajan palava rakkaus kestävämpi kuin nykyiset?

Palava rakkaus

Palava rakkaus on kestävä. Se kukkii myös kylminä ja sateisina kesinä. Palava rakkaus on siis vanhanajan kasvi.

Yksittäin sen kukinto ei ehkä ole niin näyttävä kuin uudet tulokkaat, mutta luotettavana monivuotisena kasvina se on varmasti paikkansa ansainnut. Kestävyydellään se valloittaa kukkapenkin ja runsaana rykelmänä palava rakkaus on ihastuttava.

Nimensä veroinen tämä palava rakkaus - vanhanajan perenna.

Liljat hehkuvat vesisateessa

Liljat sateen jälkeen 5.7.16

Liljat - väärä ajoitus!

Tänäänkin on satanut vähän väliä. Sadokuuron tauotessa menin käymään pihalla, haistelin kesäsateen jälkeistä raikasta tuoksua. Juuri tänään te olitte päättäneet avautua. Ettekö malttaneet odottaa kauniimpia päiviä? Kyllä niitä tulee, nythän on vasta heinäkuun alku.

Hienoa rohkeutta avautua sadepäivänä mutta toivottavasti kukintonne kestää hyvin. Parille seuraavalle päivälle on vielä ennustettu sateita. Käyn nyt sitten ihastelemassa sateesta nauttivia liljoja. Kylläpä värit hehkuvat!

Jasmin ja juhannuksen tuoksu

Jasmike-pensas kukkii tosi runsaasti ja lisää kukannuppuja odottaa vielä vuoroaan.
Mahtavatko oksat kestää kukkien painoa? 
.

Juhannus ja kesän taikaa.
Jasmin tuoksuu, meillä on aikaa
istua, katsella kauneutta.
Olen hiljaa ja mietin - tämähän on rikkautta.
- Jaana

Japanin pioni juhlistaa keskikesän juhlaa, Kukka avautui tänään 24.6.16.

Hyvää juhannusta!

Rankkoja sadekuuroja - kestäkää kukkaset, kestäkää

Pöydän alla sateelta suojassa.

Tälle päivälle luvattiin tosi rankkoja sadekuuroja. Eilen illalla siirsin kaikki ulkona ruukuissa olevat kukat ja yritit pihapöydän alle suojaan. Amppelit ja muut vaikeammin siirrettävät jäivät paikoilleen, toivottavasti ovat sen verran suojassa että eivät pahasti kärsi.

Juuri nyt Jasmin-pensas aloitti kukintonsa. Joka kesäinen odotettu kauneus valtaa pihan. Toivon, että tämän pensaan kohdalla sadekuuro olisi lempeämpi. Kestäkää kukat, kestäkää.

Kukintonsa juuri aloittanut jasmin-pensas aamun kevyessä vesisateessa.

Maksaruoho on aloittanut myös runsaan kukintansa. Tämä matalakasvuinen perenna varmaankin kestää paremmin tulevat kaatosateet.

Kaukasian maksaruoho, joka kesäinen luottokasvi.

Nyt unikon varsi on todella vaarassa katketa. Voi miksi sinä puhkesit kukkaan juuri tänään? Olisit odottanut sadepäivien ohi.

Tänä kesänä on tulossa vain muutama unikon-kukka. Tässä ensimmäinen innokas.

Perinteet kunniaan. Tuttu pelargonia nauttii kesästä tutulla paikalla. Monien vuosien ajan sama sateenvarjo-amppeli on samalla seinustalla ja siinä pelargonia. Keväisin mietin ainoastaan sitä, minkä värisen kukan valitsen. Miksi muuttaa rutiinia kun tämä asetelma toimii. Tällä seinustalla oleva pelargonia on yleensä syksyllä viimeisenä kukkiva kesäkukka.

Vajan seinusta on selvästi erityisen suojaisa ja hyvä kasvupaikka.

Vanha pelargonia, vajan seinustalla. Vajan seinustan alla ei tietääkseni laula ketään (yleensä). Vai pitäisikö minun mennä tänään suojaamaan säiden armoille jääneitä kukkiani? Seisoisin sateenvarjon kanssa ja laulaisin: "I´m singing in the rain.."

Alavilla mailla hallan vaara

Kesän 2016 ensimmäiset orvokit.

Ihana lause: alavilla mailla hallan vaara. Mutta se tietää sitä, että malttia kysytään. Vielä pitää malttaa kesäkukkien kanssa. Jos on hallan vaara, niin kesäkukkia ei kannata istuttaa maahan. Tietysti innokkaimmat ovat jo istuttaneet ensimmäiset kukat ja varmaan suojaavat niitä kylmiä öitä varten. Minäkin olen aikaisempina vuosina istuttanut kukkia keväällä myös helposti siirreltäviin ruukkuihin, jotka voi nostaa suojaan yöksi. Tänä keväänä olen malttanut odottaa, tai oikeastaan minulla ei ole ollut edes aikaa kukille.

Tänäänkään en aloita kesäkukkien istutusta. Tälle päivälle on luvattu rankkoja vesisateita joten vielä odottelen. Äitienpäiväksi saamani ruusu pääsee kyllä kukkapenkkiin mutta ei vielä tänään.

Sain lahjaksi Keravan parkkiskerholaisilta kukka-amppelin. Se on ollut jo pidempään ulkona. Orvokit kestävät pientä hallaakin. Ihania kukkia, ihanaa aikaa tämä kevät.

Tulppaanien alut pakkasessa

Tulppaanien alut maaliskuussa.

Tulppaanit ovat lähteneet nousemaan maaliskuun lämpimien päivien aikana. Mutta taas pakastaa ja kylmää säätä on luvassa lisää. Voih, miten käy näiden ensimmäisten innokkaiden?  Samassa penkissä myös muita kasvien alkuja on jo lähtenyt kasvamaan.

Tosin samaa tilannetta taisin ihmetellä viime keväänäkin. Ja kummasti vaan kukat kukoistivat kun päästiin pidemmälle kevättä. Kyllä luonto on ihmeellinen.

Saas nähdä miten näiden tulppaanien alkujen käy tänä keväänä. Malttakaa vielä hetki, niin minunkin täytyy.

Ulkona valkoista valoa - sisällä tulppaaneja, vihdoinkin.

Tulppaanit ikkunan edessä.

Tänään jo ennen kello kahdeksaa aamulla oli valoisaa!  Ulkona on paljon lunta, eli vielä ollaan talvessa. Mutta talven selkä on taittumassa.


Eilen ostin tulppaaneja. En voinut enää vastustaa. Kevättalven ensimmäinen kimppu sen kunniaksi, että keittiöremonttimme on edennyt. Nyt meillä on keittiössä jo pöytä jolle nämä kukkaset saatoin laittaa. Siinä ne nyt tuovat iloa.


Aamulla nappasin tämän kuvan, koska kontrasti kukkien ja ulkona hohtavan lumen välillä oli puhutteleva. Kaksi kuukautta remontin keskellä (joka on vieläkin vaiheessa) on aiheuttanut suuren kauneuden kaipuun. No nyt on: kukkia kotona! 

Kohta mut ei ihan vielä - tulppaanikimppuja meidänkin kotiin.

Märkää lunta Järvenpäässä 13.2.2016.

Tänään ulkona on kaunista, aurinkokin näyttäytyy. Märkä lumi hallitsee maisemaa, eikä kevään ensikukista ole vielä aavistustakaan.

Tähän aikaan vuodesta yleensä minulla on jatkuvasti leikkokukkia kotona. Pidän kovasti tulppaaneista. Ne tuovat valoa ja väriä. Tulppaanikimppuja saattaa olla useampiakin ja monella eri pöydällä.

Nyt meillä on meneillään remontti. Elellään sen verran kaaoksen keskellä, että en ole tuonut leikkokukkia kotiin. Ei kimpun kimppua. Huomaan, miten kaipaan kevään kukkia. Kuolaan kaupassa kun kuljen ihanien tulppaanikimppujen ohi, nythän niitä on tarjolla runsaasti. Mutta nyt en niitä osta.

Kodin peruskasvit sinnittelevät. Hyvä kun saan ne selviytymään tästä rumbasta. Yritän kyllä huolehtia peikonlehdestä, palmuvehkasta, kultaköynnöksistä jne. Mutta selvästi näkee, että ne kärsivät remontista. Varmaan ilmassa on pölyä. Vedolta ei voi täysin välttyä, kun ovia ja ikkunoita pitää pitää auki välillä. Ja varmasti ne stressaantuvat tästä kaaoksesta. Huonekaluja ja tavaroita on jouduttu kasaamaan niiden eteen isoiksi kasoiksi. Kyllä tässä huushollissa jo kaikki kaipaavat seesteistä rauhaa.

Siispä tänä vuonna odotan vieläkin suuremmalla innolla kevään alkua. Vielä pari viikkoa, ja remontti on valmis. Sitten pääsen kaunistamaan kotia leikkokukilla. Kun remontti on valmis, niin sopivasti alkaa aika, jolloin voin vaihtaa uudet mullat viherkasveille. Ne saavat sitten palkkioksi oikein hoivaviikot. Ja johan ulkonakin alkaa maaliskuussa tulla kevään merkkejä... vai?

Tulppaanikimppuja pöydille - vielä pari viikkoa jäljellä odotusaikaa.